Helsinki investoi velaksi

Helsingin kaupunginhallituksen poliittiset ryhmät pääsivät viime viikonloppuna sopuun kaupungin ensi vuoden talousarvioesityksestä. Neuvottelutuloksen hyväksyivät kokoomus, sosiaalidemokraatit, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp. Kaupunginvaltuusto hyväksyy talousarvioesityksen marraskuun lopussa.

Julkisuuteen kerrottiin, että neuvottelut käytiin hyvässä hengessä. Perinteisesti Helsingin budjettineuvotteluissa onkin kinattu suhteellisen pienistä rahoista suhteessa talousarvion kokoon. Neuvottelujen ”väännöt” ovat antaneet poliittisille ryhmille mahdollisuuden nostaa omaa profiiliaan keskusteluun nostettujen asioiden kautta.

Kaupunkilaisille olennainen tieto on, että kunnallisveroprosentti säilyy ennallaan eli 5,30 prosentissa. Toinen huomionarvoinen asia on se, että kaupungin investoinnit ovat selvästi vuosikatetta suuremmat. Vuosikate kertoo, paljonko kaupungille jää juoksevien menojen jälkeen rahaa investointeihin ja velkojen hoitoon.

Jos vuosikate ei riitä investointeihin, pitää erotus kattaa esimerkiksi lainalla ja kassavaroilla. Näitä molempia Helsinki joutuu nyt käyttämään. Helsinki pystyy ensi vuonna rahoittamaan vain runsaan kolmanneksen investoinneistaan tulorahoituksella, kuten veroilla. Kaupunki alkaa siis väistämättä velkaantua. Laskennallisesti kaupungilla on tänä vuonna velkaa asukasta kohti 1 788 euroa. Määrä nousee ensi vuonna 2 518 euroon ja vuosikymmenen lopussa jo lähes 3 600 euroon.

Talousarvioehdotuksessa luetellaan vuosikatteen heikentymisen syitä. Väestön ja palvelutarpeen kasvu tarkoittaa myös toimintamenojen kasvua. Kahdeksan miljardin euron investointiohjelman seurauksena niin toimitilojen vuokrat ja vastikkeet kuin joukkoliikenteen kustannukset ovat nousseet voimakkaasti. Samalla sote-uudistuksessa tehdyt verotuloleikkaukset näkyvät verotulojen euromääräisen kasvun hidastumisena.

Selkeimmäksi poliittiseksi valinnaksi voi nimetä koulutuksen.

Helsingillä onkin nyt rakenteellinen haaste: se joutuu rakentamaan ja ylläpitämään kasvavan kaupungin palveluja nopeammin kuin sen tulopohja vahvistuu. Tilanne kertoo kaupungin houkuttelevuudesta ja dynaamisuudesta, mutta silti velkaantumista on syytä pitää silmällä. Se heijastuu väkisin kaupungin talouden tulevien vuosien liikkumavaraan.

Budjetin selkeimmäksi poliittiseksi valinnaksi voi nimetä koulutuksen. Kasvatuksen ja koulutuksen menot kasvavat 5,2 prosenttia eli melkein 1,79 miljardiin euroon. Rahaa halutaan nyt korostetusti kohdistaa esimerkiksi painettuihin oppimateriaaleihin ja kouluruoan laatuun. Alkuopetukseen tulee pienempiä laskennallisia ryhmäkokoja, äidinkieleen lisää tunteja ja jokaiseen kouluun perustetaan vähintään käsikirjasto.

Ne ovat tervetulleita panostuksia. Kuten myös lisäpanostukset koululaisten lukutaidon parantamiseen. Koululaisten lukutaito on viime vuosina heikentynyt huolestuttavalla tavalla, mikä näkyi selvästi taas tuoreessa Pisa-mittauksessa. Valtakunnallisen mittauksen mukaan esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisista pojista kolmannes ei osaa lukea riittävän hyvin pärjätäkseen jatko-opinnoissa tai kunnolla yhteiskunnassa. Tämän on muututtava.

Lukemiseen liittyy myös linjaus pitää Kanneltalon, Malmitalon ja Vuotalon kirjastot ensi vuonna auki myös sunnuntaisin. Se on toivottu palvelulupaus kirjojen ystäville.

Kaikkea ei voi tässä taloustilanteessa saada, mutta yhtä asiaa valtuutetut voisivat vielä pohtia. Se on ensi vuoden joukkoliikenteen suurhanke eli Junatien metrosillan uusiminen. Remontti tarkoittaa metroliikenteen katkeamista Herttoniemen ja Hakaniemen välillä toukokuun ja joulukuun alun välillä.

Siltaremontin pitkä kesto vaikeuttaa kymmenien tuhansien itähelsinkiläisten liikkumista ja on jo aiheuttanut kipakkaa arvostelua. Olisikin syytä jatkaa sen selvittämistä, voisiko remontin valmistumista kiirehtiä.