Golf | "Hattu-Tapio" Pulkkasen vuosi maailmalla maksaa 150 000 euroa, mutta se ei takaa mitään

Tapio Pulkkasen tunnistaa golfkentällä jo kaukaa.

Lierihattu erottuu pelaajien päähineiden joukosta, eikä se ole sattumaa. Vuosien mittaan hatusta on tullut niin olennainen osa suomalaista ammattilaisgolfaria, ettei häntä välttämättä edes tunnisteta ilman sitä.

Kotona hattuja on parikymmentä. Kilpailuissa käytössä on viisi.

Suomessa Pulkkanen tunnetaan Hattu-Tapiona. Nimitys on tarttunut, mutta se ei kerro koko tarinaa 36-vuotiaasta golfarista.

Pulkkanen on kiertänyt maailmaa toistakymmentä vuotta. Hän on kokenut urheilun palkitsevat hetket, mutta myös sen, kuinka paljon epävarmuutta menestyksen tavoitteluun kuuluu.

Nyt edessä on jälleen uusi alku. Pulkkanen on varmistanut paluunsa Euroopan pääkiertueelle, DP World Tourille, jolta hän putosi viime kauden päätteeksi. Pulkkasella on takanaan seitsemän vuotta Euroopan pääkiertueella, ja seuraava kausi olisi kahdeksas.

Kauden tavoite täyttyi, kun nousu pääsarjaan varmistui haastajakiertueella. Edessä on vielä kiertueen loppukilpailu Mallorcalla Port d'Alcúdian kentällä 29. lokakuuta–1. marraskuuta.

Tapio Pulkkasella on 20 hatun kokoelma, joista viisi on pelihattuja. Kuva: Zhe Ji / Getty Images

Ammattilaisgolfissa yhden lyönnin merkitystä on vaikea selittää ihmiselle, joka ei lajia tunne.

Pulkkanen tietää sen kokemuksesta. Esimerkiksi olympiakisoissa Pariisissa vuonna 2024 hän teki kilpailun toisella kierroksella viimeisellä reiällä yhdeksän lyöntiä. Kierros päättyi tavalla, jota golfari ei toivoisi kokevansa.

Yksittäinen epäonnistuminen voi pilata koko kierroksen. Sen jälkeen pitäisi kuitenkin jatkaa, lyödä seuraava pallo ja yrittää uudelleen.

”Yhden huonon lyönnin paikkaamiseen tarvitaan monta hyvää lyöntiä”, Pulkkanen sanoo.

Golfissa ei riitä, että osaa lyödä palloa pitkälle tai hallitsee tekniikan. On pystyttävä myös pelastamaan se, mikä huonon lyönnin jälkeen on pelastettavissa.

”Juuri siinä huiput erottuvat muista”, Pulkkanen sanoo.

Uran vaikeat vuodet ovat opettaneet enemmän kuin onnistumiset. Pulkkanen on joutunut kokoamaan itsensä monta kertaa, mutta nykyään hän ei omien sanojensa mukaan putoa enää yhtä helposti syvään monttuun kuin ennen.

Pulkkanen kertoo oppineensa vaikeuksista enemmän kuin onnistumisista: niiden jälkeen on joutunut kokoamaan itsensä ja etsimään uudelleen syyn jatkaa.

Ammattilaisgolfarin elämä näyttää ulospäin houkuttelevalta. Matkat vievät hienoille kentille, kilpailut pelataan eri puolilla maailmaa ja onnistumisista maksetaan palkintorahaa.

Pulkkanenkin on tienannut urallaan 2,7 miljoonaa euroa.

Arki on kuitenkin paljon muutakin kuin golfia. Pulkkanen arvioi viettävänsä vuodessa yli 200 päivää matkoilla. Kilpailuviikkoja kertyy noin 27, ja niiden lisäksi tulevat harjoitusjaksot.

”Yhden huonon lyönnin paikkaamiseen tarvitaan monta hyvää lyöntiä."

Tavallinen kilpailuviikko alkaa maanantain matkustamisella ja kenttään tutustumisella. Tiistaina pelataan harjoituskierros, keskiviikkona voi olla ohjelmassa kutsukilpailu yhteistyökumppaneille ja torstaina käynnistyy varsinainen kilpailu. Viikonlopun jälkeen sama alkaa yleensä uudelleen.

Matkustaminen on kallista, yöunet voivat jäädä heikoiksi ja jatkuva reissaaminen kuormittaa. Suurinta stressiä aiheuttaa silti pelioikeus, jonka varmistaminen voi venyä kauden loppupuolelle ja tehdä viimeisistä kilpailuista pitkän henkisen taistelun.

Ammattilaisgolfin taloudellinen puoli onkin monimutkaisempi kuin tuloslistoja katsomalla voisi päätellä. Palkintorahoista maksetaan matkat ja muita kilpailuihin liittyviä kuluja, kuten pääkiertueella caddien palkkio.

Pulkkanen arvioi tulevan kauden peruskulujen olevan noin 150 000 euroa. Se on paljon rahaa lajissa, jossa menestys ei ole koskaan varmaa.

Pulkkanen ei ole unohtanut, millaista ammattilaisuran aloittaminen oli.

Pulkkanen siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2013 ilman suuria sponsoreita. Uran alkuvaiheessa tärkeäksi tukijaksi nousi edesmennyt kotkalainen yrittäjä Rauli Ylimäki, joka keräsi hänelle sponsorituloja vaikeinakin aikoina.

Vaikean vuoden 2014 jälkeen tuen ansiosta Pulkkanen pystyi lähtemään ulkomaille harjoittelemaan talveksi. Hän on siitä edelleen kiitollinen.

Kun Pulkkanen aloitti golfin yhdeksänvuotiaana, jalkapallo oli pitkään hänen ykköslajinsa. Vasta myöhemmin golf alkoi viedä mukanaan.

Parikymppisenä Suomessa saavutetut kilpailuvoitot osoittivat, että hänellä voisi olla mahdollisuuksia myös ammattilaisena.

Esikuvana oli Tiger Woods. Pulkkasta kiehtoi erityisesti yhdysvaltalaisen kyky kestää painetta ratkaisuhetkillä. Suomessa tärkeä esikuva oli Mikko Ilonen.

Nykyään Pulkkanen etsii lajista edelleen samoja asioita: itsensä kehittämistä ja voittamista.

Hän kuvailee golfia jatkuvaksi mysteeriksi. Vaikka samaa työtä tekee päivästä toiseen, koskaan ei voi olla täysin varma siitä, miten pallo seuraavalla lyönnillä lähtee lavasta.

”Se pitää kiinnostuksen yllä.”

Pulkkasella on kaksi pientä poikaa, jotka ovat neljä- ja kaksivuotiaita. Perhe on tuonut golfiin perspektiiviä: aiemmin hän saattoi lähteä illalla harjoittelemaan, jos päivän peli jäi vaivaamaan, mutta nyt kotona on muutakin elämää. Kunnianhimo ei ole kadonnut.

Perhe matkustaa hänen mukanaan muutamia kertoja vuodessa, etenkin talvella, kun kilpailut pelataan lämpimissä olosuhteissa. Suurimman osan ajasta työ vie hänet kuitenkin pois kotoa.

”Se on ammattilaisuran yksi vaikeimmista puolista.”

Tapio Pulkkanen pelaa ensi kaudella golfin Euroopan pääkiertueella. Kuva: Jasper Wax / Getty Images

Entä se hattu?

Pulkkasen päähinevalintaa ei voi selittää yhdellä tarinalla. Hän muistaa ihastuneensa Kotkassa näkemäänsä oman seuran golfkapteenin lännenhattuun.

Vuosien varrella mukana on ollut erilaisia pipoja, ja erityisesti Muumit ovat kuuluneet hänen suosikkeihinsa. Nuuskamuikkunen on ollut mieluinen hahmo.

Hattu on kasvanut yksittäistä mieltymystä suuremmaksi tunnusmerkiksi: ihmiset odottavat Pulkkasen pelaavan lierihatussa, eikä häntä välttämättä tunnisteta yhtä helposti tavallisessa lippalakissa.

Kentällä Pulkkanen kuvailee itseään rauhalliseksi. Hän ei yleensä näytä ulospäin, jos alkaa turhauttaa. Hidasta pelaamista hän ei kuitenkaan pidä mielekkäänä, ja tarpeettomaksi kokemansa odottaminen voi koetella kärsivällisyyttä.

Kentän ulkopuolella hän on pitkälti samanlainen, joskin mielestään ehkä hieman hätäisempi.

Ensi kaudella Pulkkanen palaa jälleen Euroopan pääkiertueelle. Kalenteri rakentuu kilpailuista, matkoista ja päätöksistä, joita on tehtävä jo ennen kuin kauden todellinen suunta on selvillä.

Kaikki kilpailut eivät ole automaattisesti saavutettavissa. Erityisesti kiertueen arvokkaimpien Rolex Series -kilpailujen osallistumismahdollisuudet ovat vielä epävarmoja.

Pulkkanen suunnittelee pelaavansa noin 25 kilpailua. Loppuvuoden ohjelmaan kuuluu myös kauden 2027 aloitukseen liittyvä Australian-matka. Kilpailujen lisäksi häntä kiinnostaa Australian golfkenttäarkkitehtuuri.

”Kentät ovat niin hyviä, että jo se takia kannattaa matkustaa niin kauas.”

Pulkkanen haluaa voittaa DP World Tourilla, mutta vielä suurempi unelma on kulkenut mukana teini-iästä lähtien: Masters-turnauksen voittaminen Augustassa.

Haave on motivoinut häntä harjoittelemaan uran alkuvaiheista asti, vaikka hän ei ole vielä pelannut yhtäkään major-turnausta.

Jos ura päättyisi huomenna, hänellä olisi paljon syytä olla ylpeä, mutta toistaiseksi Pulkkanen ei ole valmis luopumaan tavoitteistaan. Hän on oppinut, että huonon lyönnin jälkeen voi aina yrittää uudelleen. Sama pätee uraan.

”Unelmia pitää olla”, hän sanoo.