EU-parlamentti haluaa selättää riippuvuuden Kiinan mineraaleista uudella virastolla – Suomi voi hyötyä sen painotuksista

Euroopan unionin parlamentti haluaa perustaa kriittisten raaka-aineiden keskuksen, jonka tehtävänä on edistää kriittisten mineraalien omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Euroopan parlamentti äänesti keskuksen perustamisen puolesta selvin numeroin lokakuussa. Parlamentti on nyt valmis aloittamaan neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa lain lopullisesta sisällöstä.

Unioni on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet omavaraisuuden parantamiseksi. Tätä vauhdittaakseen se on nimennyt strategisia hankkeita. Suomesta on nimetty 11 hanketta, joista peräti viisi sijoittuu Kokkolan suurteollisuusalueelle.

Yksi niistä on vety- ja grafiittiyhtiö Hycamite. Sen perustaja Matti Malkamäki toivoo, että keskus aloittaisi toimintansa mahdollisimman pian.

– Eivät nämä meidän hankkeet odottelemalla parane. Kriittisten materiaalien tilanne on aikataulullisesti tiukka. Jokainen päivä tuo kiinalaisille kilpailuetua, ja sitä on koko ajan vaikeampi kiriä kiinni.

Valtion omistaman Finnish Minerals Groupin toimitusjohtaja Matti Hietanen näkee, että EU:ssa on nyt tunnustettu alueen riippuvuus tuontimineraaleista.

Eurooppa kuluttaa 20 prosenttia mineraaleista, mutta tuottaa itse vain 2–3 prosenttia. EU:n panostus kriittisiin raaka-aineisiin on ollut tähän mennessä varsin vähäistä, sanoo Hietanen.

– Keskus on hyvä askel eteenpäin, ja aika näyttää, miten se tulee toimimaan. Sillä on Suomen tarjonnan kannalta varsin hyvät painotukset eli raaka-aineet, joita käytetään muun muassa akuissa ja puolustusteollisuudessa.

Finnish Minerals Group toimii ankkurisijoittajana ja hankekehittäjänä. Se omistaa Keliberistä 20 prosenttia. Keliber on Euroopan ensimmäinen yhtiö, joka jalostaa itse louhimastaan malmista akkulaatuista litiumia.

FMG toimii tavallaan kuten suunniteltu EU-keskus, sen tehtävänä on kehittää uutta teollista toimintaa Suomen kaivos- ja akkualalle.

EU on määritellyt 34 kriittistä raaka-ainetta, joista 17 on lisäksi strategisia. Strategisia raaka-aineita tarvitaan vihreässä siirtymässä, digitalisaatiossa ja puolustusteollisuuden teknologioissa.

Kiinalla on ylivalta niiden tuottamisessa.

Kriittisistä raaka-aineista on tullut geopoliittisen vallan väline, painotti mietinnön Euroopan parlamentille esitellyt Mohammed Chahim (S&D).

– Se, joka hallitsee niitä, hallitsee teollisuutemme tulevaisuutta, energiasiirtymäämme ja turvallisuuttamme. Euroopalla ei ole varaa jäädä sivustakatsojaksi, kun muut vahvistavat otettaan kriittisistä raaka-aineista, toteaa Chahim parlamentin tiedotteessa.

Keskuksella olisi useita tehtäviä

Kriittisten raaka-aineiden keskus voisi esimerkiksi rahoittaa strategisia hankkeita, järjestää yhteishankintoja, seurata raaka-ainemarkkinoita, perustaa varautumisvarastoja ja edistää raaka-aineiden etsintää, louhintaa, jalostusta ja kierrätystä.

Europarlaamentarikko Katri Kulmuni (kesk.) painottaa tässä vaiheessa keskuksen tärkeimpänä hyötynä tietoisuuden lisäämistä siitä, kuinka riippuvainen unioni on EU:n ulkopuolelta tulevista mineraaleista ja mahdollisuuksista korvata niitä EU:n sisältä louhituilla mineraaleilla tai muilla tavoin.

Tulevaisuudessa hän näkee keskuksen kriittisten hankkeiden vauhdittajana. Kulmuni haluaa, että nimenomaan eurooppalaiset toimijat aktivoituisivat.

– Nythän moni hanke on Euroopan ulkopuolisten yritysten operoimia tai investoimia. Tämä liittyy laajempaan teollisuuspoliittiseen keskusteluun, että kuinka näitä pyrittäisiin pitämään eurooppalaisessa omistuksessa.

Keskuksen yhteyteen perustettavan Euroopan kriittisten raaka-aineiden rahaston alustava EU:n rahoitusosuus on kaksi miljardia euroa.

– Kaksi miljardia ei ole tällä alalla kovin paljoa. Keskus voisi solmia esimerkiksi pitkän ajan toimitussopimuksia uusien hankkeiden, kuten Keliberin kanssa. Niiden turvin uudet hankkeet pääsivät paremmin käyntiin. Näin toimitaan esimerkiksi Yhdysvalloissa, sanoo Matti Hietanen.

Hycamiten Matti Malkamäki taas toivoo keskuksen olevan rahoituksen mahdollistaja niin, että se saisi yksityiset rahoittajat liikkeelle.

– Keskus voisi esimerkiksi tehdä ehdollisen rahoituspäätöksen, jossa se myöntäisi rahoituksen samankaltaisilla ehdoilla yksityisten sijoittajien kanssa, mutta tekisi sijoituksensa vasta näiden jälkeen laitosinvestoinnin edetessä.

Europarlamentaarikko Aura Salla (kok.) painottaa, että keskuksen tehtävä on enemmänkin edistää yhteishankintoja, koordinoida strategisia varastoja ja auttaa löytämään yksityistä rahoitusta hankkeille – ei jakaa suoraa tukea.

– Mikään rahoitusautomaatti se ei tule olemaan.

Parlamentin mukaan keskus voisi tukea strategisia hankkeita esimerkiksi oman pääoman sijoituksilla, takauksilla ja lainoilla sekä tutkimusavustuksilla.

Euroopan parlamentin jäsenet haluavat perustaa kriittisten raaka-aineiden keskuksen itsenäiseksi EU-virastoksi, jolla olisi oma rahoitus, selkeä hallintorakenne ja demokraattinen oikeutus.

Kulmuni muistuttaa, että moni asia on vielä avoinna, kuten se, olisiko keskus itsenäinen virasto vai komission alainen laitos.

– Tässä menee joka tapauksessa 2–3 vuotta, ennen kuin tässä mitään ollaan perustamassa.

Suomalaisista europarlamentaarikoista ainoastaan Jussi Saramo (vas.) vastusti mietintöä. Hänkin pitää Kiina-riippuvuuden vähentämistä tärkeänä tavoitteena. Saramon mukaan mietinnössä on paljon myönteistä, kuten kierrätys, jäljitettävyys ja suuryritysten raportointivelvollisuus.

Saramo kuitenkin pelkää, että uuden viraston johtajalla olisi liikaa valtaa ilman riittävää vastuuta.

– Julkisella rahalla tuetaan yksityistä, voitollista toimintaa, ja pahimmillaan syntyy uusi byrokratian taso, joka ei välttämättä helpota päätöksentekoa, toteaa Saramo.

Parlamentin kanta menee seuraavaksi niin sanottuhin trilogi-neuvotteluihin tämän vuoden aikana. Neuvotteluissa parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio pyrkivät muodostamaan yhteisen näkemyksen lainsäädäntötekstistä.

Sen jälkeen asia menee vielä parlamentin ja neuvoston hyväksyttäviksi.