Sain kielitieteilija Janne Saarikiven tarkoituksellisen provosoivasta esseestä (HS 15.11.) aivan toisenlaisen käsityksen kuin Eino Fagerlund (HS Mielipide 17.11.). Mielestäni Saarikivi ei vastustanut englannin kielen opetusta sinänsä vaan sitä, että umpisuomenkielisille lapsille ryhdytään varhaiskasvatuksesta alkaen opettamaan kaikki englanniksi ennen kuin lapsi on ehtinyt oppia äidinkieltään ja suomalaista kulttuuria riittävästi. Tällä tavoin lapsi jää äidinkielensä osalta puolikieliseksi, ja sitä ymmärsin Saarikiven vastustaneen.
Yhdyn Saarikiven visioon siitä, että varhaisen englanninkielistämisen päässä odottaa suomalaisen kulttuurin, historiatietoisuuden ja koko suomalaisuuden näivettyminen. Suomalaisen kulttuurin ainoat todelliset vaalijat maailmassa ovat suomalaiset itse. Englanninkielistä kulttuuria vaalitaan kaikkialla. Saarikivikään ei ymmärtääkseni vastusta kielten eikä edes englannin opiskelua sinänsä vaan sitä, että sillä pahimmillaan syrjäytetään lopulta suomalaisuus kokonaan.
Englannin kielen ylikorostaminen on valitettavasti johtanut siihen, että suomalaisten nuorten kielitaito on taantunut hyvin huolestuttavasti. Monet osannevat englantia lähes äidinkielenomaisesti, mutta entäs ruotsi, saksa ja ranska? Kaksi ensin mainittua olivat lukiossa pakollisia minun aikanani, ja ranskaa saattoi opiskella koulussamme vapaaehtoisesti.
Varsin runsaasti matkustaneena uskallan sanoa, että matkoilta saamani anti pelkän englannin varassa olisi ollut aivan oleellisesti suppeampi. Pitkälle tulevaisuuteen katsovat opiskelevat ehkä parhaillaan kiinaa, eikä venäjääkään sovi nykyisestä maailmantilanteesta huolimatta suomessakaan unhotaa.
- Seppo Simola
- sotakamreeri
- Hämeenlinna
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.
Source: Helsingin Sanomat
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira