Elokuvat | Lapin sodan tarina ansaitsi tulla kerrotuksi

Aku Louhimiehen Lapin sota -elokuva kertoo sodasta, joka on jäänyt talvi- ja jatkosodan varjoon. On jopa sanottu, että se ei ollut oma sota laisinkaan vaan vain jatkosodan jälkinäytös. Tuon ajan Lapissa eläneille se oli kuitenkin sota kaikessa kauheudessaan. Louhimiehen elokuva tuo puhuttelevalla tavalla esiin nuorten suomalaisten sotilaiden ja saksalaisille työskennelleiden naisten kokemuksia sodasta.

Sanomalehtien elokuvakriitikot ovat moittineet elokuvan hitautta ja pitkiä kävelykohtauksia. Mielestäni ne kuvaavat hienosti juuri sitä, mitä monet joutuivat sodassa kokemaan. Sotaan kuului jatkuvaa kulkemista, odottelua ja epätietoisuutta. Elokuvassa varsinaisia taistelukohtauksia on vain vähän. Elokuva antaa näille hitaille kokemuksille aikaa. Se on upeaa vastapainoa monille tämän päivän nopeatempoisille elokuville.

Taidokas kuvaus tuo esiin Lapin maisemien kauneuden ja sodan tuhon. Erityistä kiitosta ansaitsee huolella rakennettu ajankuva. Puvustukseen, aseisiin, ympäristöön ja pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty paljon huomiota. Se tekee kerronnasta uskottavaa ja mahdollistaa katsojan uppoutumisen tuohon aikaan.

Vaikka Lapin sodasta ja etenkin sen kokeneista ihmisistä on kerrottu melko vähän, aihetta on historiantutkimuksessa käsitelty 2000-luvulla jo jonkin verran. Aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ja tietokirjoista on syytä nostaa esille erityisesti Marianne Junilan ja Anu Heiskasen teokset, joihin kannattaa perehtyä ennen tai jälkeen elokuvan.

Elokuva auttaa käsittelemään omia ennakkoluulojamme.

Junilan tutkimus Kotirintaman aseveljeyttä – Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941–1944 avaa saksalaisten ja paikallisten ihmisten yhteistä arkea. Siihen kuuluivat työnteko, toimeentulo ja ihmisten väliset suhteet. Tutkimus auttaa ymmärtämään niitä olosuhteita, joissa naiset tekivät omaa elämäänsä koskevia valintoja.

Heiskasen Salateitse Saksaan – Hitlerin valtakuntaan 1944 lähteneet suomalaiset naiset puolestaan perustuu hänen väitöskirjaansa ja Suomeen palanneiden naisten kuulustelupöytäkirjoihin. Se kertoo, keitä saksalaisten mukaan lähteneet naiset olivat, miksi he lähtivät ja mitä heille tapahtui. Lähtemisen taustalla oli työtä, rakkautta ja pelkoa tulevasta. Kaikille lähtö ei ollut edes vapaaehtoinen.

Kun Suomen ja Saksan aseveljeys päättyi, myös saksalaisille työskennelleiden asema muuttui. Työnteko ja ystävyys ulkomaalaisten kanssa olivat vieneet heidät tilanteeseen, jonka seurauksia he eivät olleet osanneet kuvitella. Elokuvassa he joutuvat huoriteltuina ja maanpettureiksi leimattuina pelkäämään Golgatan tiellään tapetuksi tulemista tai kuolemantuomiota.

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että elokuva tuo nämä ihmisten kokemukset ja historian suuren yleisön nähtäväksi. Historia auttaa meitä ymmärtämään myös tätä päivää, ja elokuva auttaa käsittelemään omia ennakkoluulojamme ja tunteitamme.

Lapin sota on tärkeä elokuva. Se kertoo sodan järjettömyydestä. Sota kuljettaa ihmisiä suuntiin, joita kukaan ei voi ennalta tietää.

• Olli-Pekka Leskinen
• toimitusjohtaja
• Sodan ja rauhan keskus Muisti

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.