”Ei se ole mitään persutouhua”, sanoo Antti Häkkänen, kun kokoomus lipuu oikealle

Antti Häkkänen (kok.) on paljon esillä. Hän kommentoi puolustusministerinä milloin drooneja, milloin puolustusmäärärahoja, milloin Venäjää. Häkkänen ei ole joutunut leikkaamaan, päin vastoin: rahaa tulee hänen ministeriöönsä rutkasti lisää.

Samaan aikaan kokoomuksen kannatus on laskenut historiallisen heikoksi ja Garden-jupakkaan sotkeutuneen puheenjohtajan, pääministeri Petteri Orpon, taivaalle kerääntyy synkkiä pilviä.

Varapuheenjohtaja Häkkänen on puolueensa konservatiivisiiven suosikki ja Orpon seuraajaehdokas.

Tässä jutussa arvioidaan, voiko Häkkänen pelastaa syöksykierteessä olevan pääministeripuolueen?

Videolla Häkkänen itse arvioi, onko hänen hetkensä koittanut:

Summa ei ole kovin suuri suhteessa pian yli 10 miljardiin euroon kasvaviin puolustusmenoihin, mutta Häkkäsen mukaan suunta on väärä.

– Se on hurjaa riskinottoa suomalaisten turvallisuudella, hän sanoo.

Puolustusministeri muistuttaa, että meillä on naapurissa Venäjä, jonka ”sotakoneen mittakaavaa ei ilmeisesti ihan ymmärretä”.

Mäntyharjun marsalkka

Häkkäsen työpöydän yläpuolella puolustusministeriössä on iso kehystetty valokuva marsalkka C.G.E. Mannerheimista.

Vastakkaisella seinällä on maalaus, jossa Mannerheim seuraa Tampereen valtausta sisällissodassa 1918.

Viereisessä neuvotteluhuoneessa on kolmas Mannerheimin kuva. Häkkäsen tavoin myös Mannerheim pyrki 1930-luvulla kasvattamaan Suomen puolustusmäärärahoja, mutta tuolloin hallitus oli vastahakoinen.

Häkkäsen tehtävä on helpompi. Puolustusmenojen kasvattaminen nauttii 2020-luvun Suomessa varsin laajaa kannatusta. Kun muut ministerit leikkaavat, Häkkänen jakaa rahaa.

Kokoomus kaartaa oikealle

Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Petteri Orpo (kok.) on joutunut hankalaan tilanteeseen. Puolue on pudonnut Ylen kannatusmittauksessa kolmossijalle perussuomalaisten taakse. Kannatus on heikointa 30 vuoteen.

Työttömyys ei hellitä, ja hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta jää haaveeksi.

Samaan aikaan kokoomus on siirtynyt poliittisesti oikealle, kohti perussuomalaisia. Esimerkiksi puolueen talouspolitiikka nojaa pelkästään menoleikkauksiin. Sen eduskuntaryhmän uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma asetti kansanedustaja Atte Kalevan johdolla tavoitteekseen nolla turvapaikanhakijaa.

Konservatiivisiipi on kokoomuksessa nyt vahvempi kuin kertaakaan sitten 1990-luvun, arvioi poliittisen historian professori Markku Jokisipilä Turun yliopistosta. Puolueen liberaaleille ei ole juuri myönnytyksiä tehty.

– Tämän johtopäätöksen voi tehdä, jos heidän sopeuttamislistaansa katsoo, tai maahanmuuttopoliittista eduskuntaryhmän uutta avausta, hän sanoo.

Antti Häkkänen allekirjoittaa puolueensa uuden linjauksen maahanmuutosta.

– Pitää entistä tiukemmin ja kovemmin suhtautua sosiaaliturvan tiettyihin väärinkäytöskysymyksiin tai pitkäaikaiseen työttömyyteen tietyissä maahanmuuttajaryhmissä, Häkkänen sanoo.

Maahanmuuttajilta pitää vaatia työntekoa ja omaa toimeentuloa. Mielellään myös hyvää käytöstä.

– Se on ihan perusjuttu. Ei se ole mitään persutouhua, Häkkänen sanoo.

Häkkänen vertaa itseään presidentti Niinistöön

Häkkänen on jo vuosia ollut kokoomuksen konservatiivisiiven näkyvimpiä hahmoja. Oikeusministerinä hän ajoi rangaistusten tiukentamista. Puolustusministerinä Häkkänen on ollut irrottamassa Suomea jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta ja sallimassa ydinaseiden maahantuonnin.

Syyskuussa Häkkänen kävi Israelissa tapaamassa maan puolustusministeriä.

Mies tosin itse kiistää olevansa konservatiivi ja vertaa ajatteluaan edelliseen presidenttiin.

– En pidä itseäni minkään siiven jäsenenä. Olen kokoomuksessa maltillista keskivirtaa ja olen sanonut aiemminkin, että ajattelultani tällainen (presidentti) Sauli Niinistön tyyppinen.

Häkkänen valittiin kokoomuksen varapuheenjohtajaksi vuonna 2016. Hän on puolueen historian toiseksi pitkäaikaisin varapuheenjohtaja. Viime kesän puoluekokouksessa hän tosin hävisi äänimäärässä Karoliina Partaselle.

Puheenjohtajan vaihto ennen vaaleja olisi ”epätoivoista”

Puolustusministerin huoneen ikkunalaudalla on kehyksissä mustekynä, jolla Häkkänen allekirjoitti Suomen ja Yhdysvaltojen välisen DCA-sopimuksen. Kynän viereisessä kuvassa ulkoministeri Antony Blinken taputtaa käsiään ja Häkkänen myhäilee.

Allekirjoitustilaisuudessa oli paikalla myös Suomen ulkoministeri ja Häkkäsen puoluetoveri Elina Valtonen, mutta hän ei ole mahtunut kuvaan. Valtonen ja Häkkänen ovat olleet pitkään Orpon seuraajapörssin kärjessä.

Valtonen on kokoomuksen liberaalisiipeä, Häkkänen konservatiiveja, jotka ovat nyt puolueessa vahvoilla.

Haluatko puheenjohtajaksi puolueessasi, Antti Häkkänen?

– Minulla ei ole tällaisia aikeita. Hoidan varapuheenjohtajan tehtävää, ja Petteri Orpoa tuetaan puheenjohtajana kovasti. Vaaleihin mennään Petterin johdolla.

Kiinnostaisiko pääministerin tehtävä jossain tulevassa hallituksessa?

– En lähde spekuloimaan näitä. Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tehtävään, se kuuluu tähän tähän tonttiin ja hoidan sitä täysillä.

Häkkäsen vastaus ei yllätä, kahdesta syystä.

Ensinnäkin monen kunnianhimoisen poliitikon unelmatehtävä olisi puolueensa puheenjohtajan ja pääministerin työ. Mutta sitä ei saa sanoa ääneen.

Toisekseen on hyvin epätodennäköistä, että kokoomus päätyisi vaihtamaan puheenjohtajaa ennen ensi kevään eduskuntavaaleja.

– Se olisi epätoivoinen teko, sanoo Jokisipilä.

Orpo on kuitenkin voittanut suurimman osan vaaleista, joihin hän on puolueensa johtanut, hän muistuttaa. Toisaalta puheenjohtajalla on puolueensa täysi tuki siihen saakka, kunnes sitä ei enää ole, ja muutos voi käydä nopeasti.

– Orpo tietää tämän hyvin itse, kun hän aikoinaan lähti haastamaan Alexander Stubbia, Jokisipilä muistuttaa.

Päättyi Orpon valtakausi milloin tahansa, Häkkänen on Jokisipilän mukaan vakavasti otettava seuraajaehdokas.

– Häkkänen on viimeisen 10–15 vuoden ajan ollut kokoomuksen ehdottomia ykkösketjun poliitikkoja, Jokisipilä sanoo.

Häkkäsen kannalta ratkaisevaa on kuitenkin se, miten eduskuntavaaleissa käy. Jos kokoomus kokee nykyisten gallup-lukujen ennakoiman tappion, puolue joutuu pohtimaan ahdinkonsa syitä.

Kokoomus on menettänyt kannatusta kahteen suuntaan: kansallismielisiä konservatiiveja on siirtynyt perussuomalaisiin ja liberaaleja SDP:n ja vihreiden kannattajiksi.

Jos kokoomuksen johtopäätös on, että puolue on mennyt liian pitkälle oikealle, silloin Häkkänen ei olisi looginen valinta puheenjohtajaksi tekemään korjausliikettä, Jokisipilä sanoo.

”Tulos on surkea”

Puolustusministeri itse on seurannut kokoomuksen laskevaa kannatuskäyrää huolestuneena.

– Tuo tulos on surkea. Ei sille mahda mitään.

Häkkäsen mukaan kokoomuksen täytyy katsoa peiliin ja tehdä ryhtiliike.

Mikä on ryhtiliike?

– Se on merkittävästi selkeämpi oman linjan esittely, Häkkänen sanoo.

Puoluebarometrin mukaan kokoomus on Suomen ylimielisin puolue.

Tunnistatko tämän?

– En missään nimessä miellä, että kokoomuksen oma toiminta on ylimielistä. Mutta mielikuva elää sitkeässä, Häkkänen sanoo.

Häkkäsen ja Orpon puheissa toistuu toive siitä, että talouskasvu ehtisi alkaa näkyä ihmisten arjessa ennen eduskuntavaaleja. Tämä voisi auttaa myös kokoomuksen kannatusta.

Toisaalta samassa hallituksessa perussuomalaisten kannatus on viime aikoina noussut.

– Olen äärimmäisen iloinen, että perussuomalaiset on tällä vaalikaudella ollut oikeistolainen puolue, Häkkänen silti väittää.

Häkkänen: Puolustusmenot pois vaaliväittelyistä

Häkkänen toivoo, että puolueet eivät julkisuudessa väittelisi puolustusmenoista, vaan jos keskustelua halutaan käydä, se käytäisiin kulissien takana. Siellä puoluejohtajat ovat Häkkäsen mukaan suhtautuneet asiaan ”naama valkoisena” ja vakavasti.

– Olen varma, että tälle löytyy yhteinen ymmärrys. Ja toivon, että vaalikeskustelut eivät ihan liikaa tätä asiaa problematisoisi, Häkkänen sanoo.

Häkkänen huomauttaa, että puolustukseen käytetään vähemmän julkista rahaa kuin moneen muuhun tärkeään asiaan: sosiaali- ja terveysmenoihin menee 30 miljardia, eläkkeisiin 37 miljardia ja koulutukseen 16 miljardia euroa.

Näihin verrattuna puolustus on jatkossakin pienempi menoerä. Toisessa vaakakupissa on uhka, jonka muodostaa Kiinan kanssa liittoutunut Venäjä.

– Suomen ja koko liittokunnan pitää olla kyvykäs Ukrainan tyyppiseen puolustustaisteluun, korkean intensiteetin sodankäyntiin, Häkkänen sanoo.

Venäjä on rakentanut ja laajentanut tukikohtiaan Suomen rajan tuntumassa. Maan sotavoimiin on satsattu paljon. Jos Ukrainan sota taukoaa, joukkoja siirtyy myös Suomen lähialueille.

Haastattelun jälkeen Häkkäsellä on jo kiire seuraavaan tapaamiseen, mutta hän haluaa näyttää vielä puolustusministeriön Mannerheim-neuvotteluhuoneen. Huoneeseen on tuotu marsalkan päämajassaan käyttämä iso karttapöytä. Seinillä on Mannerheimin muotokuvia ja ikkunalla rintakuva.

Yhtäkkiä Häkkänen havahtuu pohtimaan ääneen, olemmeko tekemässä hänestä juttua ministerinä, joka esittelee rahasäkkinsä kanssa Mannerheimin pöytää.

Voi olla, että ministerin konservatiivi-imagoon sopii hyvin tulla yhdistetyksi marsalkkaan ja sotasankariin.