Datakeskukset | Datakeskusten rakentamiselle on asetettava sitovat luontorajat

Datakeskuksia rakennetaan nyt kiivasta tahtia tekoälyn ja digitalisaation nimissä. Investointeja perustellaan talouskasvulla, työpaikoilla ja puhtaalla sähköllä. Samalla sivuutetaan kysymys, jonka pitäisi olla jokaisen rakennushankkeen lähtökohta: kuinka paljon luonnon monimuotoisuutta olemme valmiita uhraamaan digitaalisen infrastruktuurin vuoksi?

Luontokato ei pysähdy siihen, että sähkö tuotetaan uusiutuvasti. Rakennusalueiden raivaaminen, metsien pirstoutuminen, voimajohdot, sähköasemat ja jäähdytysjärjestelmät muuttavat elinympäristöjä ja kuluttavat luonnonvaroja. Myös laitteistojen valmistuksen, kaivostoiminnan ja materiaalituotannon haitat ulottuvat kauas datakeskusten tonttien ulkopuolelle.

Tieteellinen näyttö osoittaa, että maankäytön muutokset ovat keskeinen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen syy. Siksi vähäiset käytönaikaiset hiilipäästöt eivät yksin tee datakeskuksesta luonnon kannalta kestävää. Jos metsää hakataan, elinympäristöjä pirstotaan ja lajien elinmahdollisuudet heikkenevät, vahinkoa ei korjata sillä, että palvelimet käyttävät tuulisähköä.

Datakeskusten rakentamiselle on asetettava sitovat luontokadon ehkäisemisen ehdot. Arvokkaat metsät, suot ja muut herkät elinympäristöt on suljettava rakentamisen ulkopuolelle. Suurilta hankkeilta on vaadittava riippumaton, julkinen ja koko elinkaaren kattava luontovaikutusten arviointi, jossa huomioidaan myös materiaalien hankinta, sähkönsiirron infrastruktuuri ja hankkeiden yhteisvaikutukset.

Lupia ei pidä myöntää ennen kuin haitat, vaihtoehtoiset sijoituspaikat ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat riskit on asianmukaisesti selvitetty.

Pelkät lupaukset luontohaittojen kompensoinnista eivät riitä.

Myös datakeskusten todellinen tarve on arvioitava kriittisesti. Onko jokainen uusi laskentakeskus välttämätön, vai rakennetaanko kapasiteettia kasvavan kysynnän ja teknologisen kilpailun ehdoilla ilman riittävää arviota yhteiskunnallisesta hyödystä?

Julkisen vallan tehtävä ei ole automaattisesti edistää jokaista investointia, vaan punnita avoimesti sen hyödyt ja haitat.

Hankkeiden on lisäksi osoitettava, miten ne vähentävät luonnolle aiheutuvaa kokonaiskuormitusta. Pelkät lupaukset energiatehokkuudesta tai luontohaittojen kompensoinnista eivät riitä. Haittojen välttäminen ja vähentäminen on asetettava etusijalle, sillä alkuperäistä elinympäristöä ei useinkaan voida korvata toisella alueella.

Digitalisaatio ei saa olla tekosyy ekologisten rajojen ohittamiseen. Päättäjien on arvioitava datakeskuksia investointien lisäksi merkittävinä maankäyttö- ja luontopoliittisina päätöksinä. Jos taloudelliset hyödyt jäävät yksityisille mutta luontohaitat yhteiskunnan kannettaviksi, kyse ei ole kestävästä kehityksestä vaan kustannusten siirtämisestä luonnolle ja tuleville sukupolville.

• Risto Seppä
• Forssa

HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin täältä.