Syksyinen perjantai-ilta on pimeä, mutta sää on pääosin kuiva. Kuu on noussut taivaalle. Kello on yhdeksän.

Bussista jää joukko ulkomaisia retkeilijöitä ja muutama suomalainen Espoon Kalajärvellä. He ovat varustautuneet vaelluskengin, repuin, juomapulloin ja otsalampuin. Osalla on myös vaellussauvat.

Kävimme seuraamassa viime viikonloppuna Halloween-yövaelluksen alkua Espoon Kalajärvellä ja sen päätöstä lauantaiaamuna Nuuksiossa. Yön aikana ryhmä vaelsi pitkin metsiä ja soisia alueita yhteensä vajaat 25 kilometriä.

Näin retkeläiset kertovat kokemuksistaan. Video: Saara Hirvonen / Yle, Kristiina Lehto / Yle

Kaikki alkoi siitä, kun Claudio Lintunen valmistui korkeakoulusta ja joutui työttömäksi pari vuotta sitten.

– Aikaa oli, mutta rahaa ei. Teki mieli lähteä seikkailemaan. Vaihtoehtoina olivat tylsät ilmaisretket tai kalliit opastetut retket, joista kumpikaan ei sopinut minulle.

Lintunen halusi haastaa itseään luonnossa ja mietti, ettei aina tarvitse tehdä asioita yksin. Niinpä hän perusti Adventure Time -yhteisön.

– Tutustuin ulkomailla vastaavaan seikkailuyhteisöön. Harmittelin vuosia, ettei Suomesta löydy vastaavanlaista ryhmää, mutta en kuvitellut voivani perustaa omaani. Työttömäksi jäätyäni ajattelin, että nyt on tarpeeksi haikailtu ja ihan perustaidoilla pääsee alkuun.

Mies seisoo metsäpolulla vihreä kangas harteillaan, taustalla istuu toinen henkilö metsän reunalla.
Nykyisin retkillä on keskimäärin kahdeksan osallistujaa, sanoo Claudio Lintunen Adventure Timesta. Kuva: Saara Hirvonen / Yle

Toiminta on kahdessa vuodessa vakiintunut. Yhteisö on järjestänyt jo noin 50 retkeä.

Ensimmäisellä retkellä Lintunen oli yksin. Sitten tuli aina yksi uusi osallistuja muutamille retkille. Vähitellen heitä oli kuusi, enimmillään on ollut 18.

Öisellä vaelluksella Espoossa oli Lintusen lisäksi 14 retkeilijää – ja jopa pari kummitusta Halloween-hengessä.

Ideana on viedä ihmisiä mukavuusalueensa ulkopuolelle ja haastaa heitä. Retket ovat ilmaisia tai niihin on pieni maksu.

– Haluamme, että kaikilla olisi mahdollisuus aitoihin seikkailuihin. Etsimme rahoitusta, jolla pienentää osallistumismaksuja entisestään.

Lintunen on harkinnut myös varusteiden lainaamismahdollisuutta, sillä kaikilla ei ole omia välineitä. Osa retkeilijöistä on Suomessa vain lyhyen aikaa, esimerkiksi opiskelijavaihdossa tai työkomennuksella.

Nuori nainen seisoo metsässä hymyillen, päässään otsalamppu; taustalla kolme ihmistä ja puita.
Khue Dau iloitsee retken jälkeen Nuuksiossa, kun urakka on takana ja hän on jaksanut vaeltaa koko yön ja reitin. Kuva: Saara Hirvonen / Yle
Ryhmä ihmisiä seisoo ja istuu aukiolla lähellä metsää puiden läheisyydessä, taustalla liikennemerkki.
Nuori mies pipossa ja ulkoilutakissa seisoo metsäpolulla, taustalla useampi henkilö selin.

Öinen retki Espoossa

Retkeläiset kokoontuivat perjantai-iltana hieman ennen kahdeksaa Helsingin päärautatieasemalla, josta he matkasivat bussilla 345 Kalajärvelle.

Bussipysäkiltä matka jatkui läheisen metsän reunaan, jossa oli retkeläisten esittäytymiskierros. Jokainen kertoi lyhyesti itsestään.

Retki jatkui poluttomia maastoreittejä pitkin pienin levähdys- ja ruokatauoin aina aamuun saakka.

– Makkarat jäivät syömättä, sillä puut olivat niin märkiä, ettei nuotiota saatu sytytettyä. Eväitä oli kuitenkin riittävästi ja osa niistä jäi syömättä, Lintunen kertoo lauantaiaamuna.

Lintusen mukaan retket kulkevat usein merkittyjen polkujen ulkopuolella, mutta vastuullisen retkeilyn periaatteita noudattaen reitin suunnittelusta lähtien.

Retkikunta ei kulje samaa reittiä kahdesti ja pyrkii aina käymään eri kohteissa.

– Kartalla näkyy suunnitelmassa suora viiva metsän ja suon läpi. Järjestäjätkään eivät tunne reittiä entuudestaan, eivätkä ole oppaita. Koko ryhmä osallistuu retken kulkuun ja yhdessä selviämme eteen tulevista esteistä.

Kartta Espoon ja Vihdin rajalta, jossa punaisella viivalla näytetään yöllinen vaellusreitti.
Espoon retkellä vaeltajille kertyi patikoitavaa lähes 25 kilometriä vaihtelevassa maastossa, jossa oli kallioita, suoalueita ja metsää. Kuva: Kristiina Lehto / Yle, Mapcreator, Openstreetmap
Ihminen sitoo vaelluskenkien nauhoja metsäisessä maastossa, jaloissa on muovipussit kenkien sisällä.
Kekseliäisyys ja toisten huomioiminen on osa ryhmähenkeä. Kun sukat yllättäen kastuvat, hätäapu löytyy muovipusseista. Kuva: Saara Hirvonen / Yle

Yhteisöllisyys kasvaa luonnossa

Lintunen on huomannut, että spontaanit seikkailut luovat pysyvimpiä muistoja ja jaetut haasteet tuovat ihmisiä yhteen.

– Kun olemme öisellä suoseikkailulla, sataa vettä, kengät ovat litimärkinä ja jalkoja pakottaa 20 kilometrin jälkeen, on vaikea pitää minkäänlaista naamaria ja todellinen persoona valkenee.

Lintunen uskoo, että vaikeuksien läpikäyminen mukavuusalueen ulkopuolella saa arvostamaan jokapäiväistä elämää enemmän.

– Oppii arvostamaan ihan arkisia asioita ja näkemään mukavuudet eri valossa. Rankan yövaelluksen jälkeen sänky on yhtäkkiä taivas maan päällä.

Yön jälkeen Nuuksiossa on lauantaiaamuna seitsemän astetta lämmintä ja pieni aamukosteus.

Retkikunta ei ehdi suunniteltuun kello 7.47 bussiin Nuuksiosta. Ensimmäinen osa ryhmästä saapuu hieman ennen kahdeksaa lähelle bussipysäkkiä ja loputkin hetken päästä.

On aika jatkaa kohti uusia seikkailuja ja retkiä.

Ladataan lomaketta...

Source: Yle · Saara Hirvonen

At a glance

Topic
World
Country
🇫🇮 FI
Publisher language
FI
Added to Allnira