– Nämä päätökset eivät edes lähestulkoonkaan vastaa sitä toimien tasoa, jota ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii. Teksti, jossa ei mainita lainkaan fossiilisia polttoaineita, on omantunnon vastainen.
Näin sanoi Irlannin ilmasto- ja energiaministeri Darragh O'Brien Turkin ilmastokokouksen päätösistunnossa sunnuntaina.
Lausunto tarkoitti sitä, että Turkin ilmastokokous jää ilman lopputulosta, koska YK-kokouksissa päätösten pitää olla yksimielisiä.
Myös Panaman ympäristöministeri Juan Carlos Navarro sanoi ilmastokokouksessa perjantaina, että ”petroolimafia pitää meitä panttivankeinaan”.
Hän uhkasi, että ei hyväksy kokouksen lopputulosta, jossa tälle mafialle ei laiteta loppua. Hän viittasi Saudi-Arabian ja muiden öljyntuottajamaiden kuten Venäjän kykyyn torpata ilmastopäätöksiä kerta toisensa jälkeen ilmastokokouksissa.
Maailma olisi tarvinnut kokouksesta selkeät askeleet siihen, miten vastata lähestyvään Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen lämpenemisrajan ylitykseen.
Pisimmässä ilmastokokouksessa ikinä riideltiin sen sijaan loppuun saakka fossiilisista polttoaineista. Kokous venyi yli kaksi vuorokautta yliajalle.
Toisaalta, jos Turkin esittämä lopputulos olisi hyväksytty, se olisi tarkoittanut takapakkia ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Kokous osoitti, että globaali ilmastodiplomatia on vakavissa vaikeuksissa ja fossiilitaloudesta riippuvaisten öljymaiden on vaikea sitoutua muutokseen. Ilmastokokous ei siis pystynyt tuottamaan ilmastokriisin vaatimaa yhteistä kunnianhimoa ja päätöksiä.
Neuvottelujen kariutuminen tapahtuu vieläpä vuonna, jona ilmaston lämpenemisen tuhoisimmat vaikutukset – kuten Euroopan äärimmäinen helle ja Nepalin jäätikkötulvat – ovat jääneet sotien ja elinkustannusten nousun varjoon.
Nyt ei olisi ollut aikaa tällaiselle lopputulokselle.
Aktivistit nimesivät kokouksen ”kauheimmaksi ilmastokokoukseksi ikinä”.
COP31:n epäonnistuminen ei kuitenkaan pysäytä murrosta. Ilmastotoimien edistämiseen tarvitaan nyt uusia tapoja, uusia koalitioita ja entistä vahvempaa yritysten ja talouden roolia.
Kokouksen ulkopuolella nähdään myös toivon pilkahduksia.
Puhtaaseen energiaan investoidaan kaksi kertaa enemmän kuin fossiilisiin polttoaineisiin. Kehittyneissä talouksissa talouskasvu on jo osin erkaantunut ympäristöhaitoista ja luonnonvarojen kulutuksesta.
Se, että kokouksesta ei tullut lopputulosta, ei myöskään tarkoita, että se olisi jäänyt kokonaan ilman päätöksiä. Useista agendalla olevista kohdista kyllä saatiin päätöksiä aikaan.
Sähköistyminen vähentää fossiilisten käyttöä
Tämänvuotisen kokouksen isäntämaa Turkki pyrki saamaan maailman maat nostamaan sähkön osuuden nykyisestä 20:stä 35 prosenttiin maailman energiankulutuksesta vuoteen 2035 mennessä. Tätä pidettiin kokouksessa esillä ja monet maat sitoutuivatkin tavoitteen taakse.
Vaikka sähköistymistavoite tarkoittaakin samaa kuin fossiilisista luopuminen, se on kenties helpompi hyväksyä kuin suora kannanotto fossiilisista luopumiseen.
Sähköistyminen on yksi kustannustehokkaimmista tavoista hillitä päästöjä. Maailmantalouden sähköistäminen voisi vähentää globaaleja päästöjä jopa viidenneksen. Se olisi eduksi energiaturvallisuuden vahvistamisessa. Se sähkö vain pitää tuottaa puhtaasti, eikä fossiilisilla polttoaineilla.
Tämä tavoite jäi tavallaan elämään, vaikka ei loppupäätelmissä mukana olekaan.
Myös hiilidioksidin talteenotto oli kokouksessa paljon esillä.
Arabimaiden ryhmä nosti vielä päätöskokouksessa esiin sen, että fossiilisten käyttöä voi jatkaa, jos investoidaan hiilidioksidin talteenottoon, vasta kehitteillä olevaan teknologiaan.
Neuvottelut kaatuivat myös pitkäaikaisiin valituksiin siitä, että rikkaat maat pakoilevat velvollisuuksiaan auttaa kehitysmaita ilmastonmuutoksen torjunnassa.
120 miljardin dollarin tavoitteen poistaminen ilmastonmuutokseen sopeutumiseen suututti kehitysmaita.
Tieteen roolista ennennäkemätön vääntö
Tieteen roolista ilmastoneuvotteluissa käytiin Turkin ilmastokokouksessa kenties kovempaa vääntöä kuin koskaan aiemmin.
Saudi-Arabia, Intia, Kiina ja Venäjä ajoivat kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n seuraavan arviointiraportin julkaisun lykkäämistä vuoteen 2029. Lykkäys olisi tarkoittanut, että vuoden 2028 ilmastokokouksessa tehtävä maailmanlaajuinen ilmastotoimien arviointi olisi tehty ilman uusinta tieteellistä tietoa.
IPCC:n raporttien ansiosta poliittisissa väännöissä ei ole tarvinnut kiistellä tieteen tuloksista, vaan ilmastonmuutoksen riskit, kustannukset ja vaarallisimmat seuraukset ovat olleet tiedossa.
Kiista kuitenkin osoitti, kuinka jopa tiedepaneelin aikataulu on muuttunut poliittisen vallankäytön välineeksi.
Lopulta IPCC on kuitenkin koostamassa raporttiaan vuoden 2028 kokousta silmällä pitäen. Tässä kokouksessa on tarkoitus tehdä viiden vuoden välein tehtävä maailmanlaajuinen tilannearvio siitä, mihin nykyiset ja luvatut ilmastotoimet riittävät ja miten niitä tulee kiristää.
Miksi ilmastopäätöksien on oltava yksimielisiä?
Vaikeat neuvottelut nostivat esiin myös kysymyksen siitä, toimiiko koko neuvottelujärjestelmä enää tarkoituksenmukaisesti.
Kokouksessa on ollut keskusteluja, pitäisikö nykyisestä konsensuspohjaisesta päätöksenteosta siirtyä äänestysperustaiseen malliin.
Nykyisin yksittäiset neuvotteluryhmät eli maiden muodostamat kokonaisuudet pystyvät tarkoituksella hidastamaan merkittävien asiakohtien etenemistä, kuten taas nähtiin. Äänestysmalli voisi toisaalta johtaa siihen, että kunnianhimoiset päätökset eivät saisikaan enää tukea, vaan enemmistö päätyisi heikompiin ratkaisuihin. Tämä paradoksi kuvaa koko COP-järjestelmän ydinongelmaa – keino, joka on tarkoitettu suojaamaan heikompia osapuolia, voi yhtä hyvin suojata ilmastojarruttajia.
Ensi vuonna ilmastokokous järjestetään Addis Abebassa, Etiopiassa.
Tämänvuotisen kokouksen epäonnistuminen asettaa seuraavan puheenjohtajamaan erittäin vaikeaan tilanteeseen saada maailman maat takaisin yhteisen neuvottelupöydän ääreen.
Source: Yle · Jenni Frilander
At a glance
- Topic
- World
- Country
- 🇫🇮 FI
- Publisher language
- FI
- Added to Allnira