400-vuotias mänty muistaa Venäjän keisarin: nyt sen ympäriltä kuuluu rynnäkkökiväärin ja kaivinkoneen ääni

Hämeenlinnan Pikku-Parolassa kasvaa Suomen paksuin metsämänty, jonka ympärysmitta on lähes viisi ja puoli metriä. Rauhoitettu Keisarinmänty on seissyt paikallaan 400 vuotta, mutta nyt sen maisema muuttuu, kun teollisuusalueen laajentaminen on alkanut. Puun kyljessä kulkee myös sotilasalueen raja.

Keisarinmänty oli jo satavuotias, kun Ruotsin kuningas Kustaa III aterioi sen varjossa vuonna 1783.

Nimensä puu sai, kun Venäjän keisari Aleksanteri II saapui seudulle 1863 ja männyn juurella järjestettiin suuret juhlat. Vieraiden joukossa oli senaattori ja filosofi J.V. Snellman ja matkan aikana suomen kieli saatiin viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle.

Vuonna 1959 mänty rauhoitettiin Hämeenlinnan lyseon poikien toimesta.

Japanissa vanha mänty on arvostettu

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Ina Rosberg on ensimmäistä kertaa metsämännyn luona. Hän tutkii puun kilpikuorista runkoa innostuneena. Vanha puu on yhä täynnä elämää.

– Tämä antaa meille perspektiivin hitaaseen, puiden aikaan. Puu on ollut tässä neljäsataa vuotta ja tulee olemaan vielä toisen mokoman. Hitaasti kuolee, keloutuu ja lahoaa, Rosberg sanoo.

Hänen mukaansa Japanissa arvostetaan vanhoja puita pitkän iän symboleina. Kun oksat ulottuvat latvasta maahan asti, se kertoo arvokkaasta vanhuudesta ja viisaudesta.

Tonttien määrä pieneni

Kiltin pellot lähellä Keisarinmäntyä ovat olleet pitkään rakentamattomia, mutta nyt alue tiivistyy. Alunperin Hämeenlinna havitteli Kiltintien alueelle jopa kaksitoista tonttia, mutta neuvottelujen jälkeen niitä jäi kolme.

Kaivinkoneet ovat jo paikalla tekemässä ensimmäistä sähköasemaa. Sadanmetrin päässä seisova mänty rajoittuu myös Parolannummen sotilasalueeseen, joten läheisyydessä kuuluu rynnäkkökivääriammuntaa. Valtakunnat nousevat ja hajoavat mutta ikipuut säilyvät.

Keisarinmännyn voi toistaiseksi erottaa Kiltintieltä, mutta tuskin enää jatkossa: nousevat yrityshallit sulkevat näkymän peltoaukean yli.

Keisarinmänty on tunnettu retkikohde puunhalaajille, mutta sille ei ole rakennettu retkireittejä eikä sitä ole merkitty maisemaan. Vanha ketotie, joka kulkee puun ohi, esitetään kaavassa säilytettäväksi, koska sen varrella kasvaa uhanalaista ketoraunikkia.

Kaava ei ulotu puulle asti

Puolustusvoimat, Museovirasto ja ELY-keskus olivat mukana kaavan laadinnassa.

Kaavoittaja, arkkitehti Mona Kalpala vahvistaa, että tonttien määrä supistui luonnosvaiheen jälkeen saatujen lausuntojen perusteella.

– Luonnosvaiheessa tonttimäärää pyrittiin hyödyntämään tehokkaasti, mutta kaavoituksen edetessä kaavaratkaisua muokattiin, Kalpala sanoo.

Keisarinmänty ei kuulu kaava-alueeseen, eikä kaavalla ole siihen suoria vaikutuksia.

– Se on koko ajan huomioitu ja tiedostettu, että tällainen hieno, historiallinen luonnonmuistomerkki siellä sijaitsee. On haluttu varmistaa, että siihen ei kohdistu suoria vaikutuksia, mutta alueen kehittäminen muuttaa aina lähiympäristön maisemaa, Kalpala sanoo.

Arvokkaassa kulttuuriympäristössä tehtiin kaavan valmisteluvaiheessa myös arkeologisia kaivauksia yhteistyössä museoviranomaisen kanssa.

Sähköasema ensimmäinen muutos maisemassa

Keisarinmännyn maisemaan Kiltin länsiosaan on osoitettu 1,48 hehtaarin kokoinen energiahuollon alue, jolle rakennetaan aidattu sähköasema.

Ulkokentälle nousee kuusi 25 metriä korkeaa ukkosmastoa sekä enintään 25-metrinen suurjännitepylväs. Korkeimmat rakenteet ylittävät männyn 11,5-metrisen latvuksen moninkertaisesti.

Elenian hankkeen taustalla on Tiiriön, Mäkelän ja Paroisten kasvava sähköntarve. Puolustusvoimat halusi sähköaseman lähelle Parolannummen sotilasalueen rajaa.

Kaava-alue on 5,8 hehtaaria elinkeino- ja teollisuuskäyttöön, ja lähellä sijaitsee myös Ahvenisto-Parola-pohjavesialue.

Yksittäisen puun suojelu ei riitä

Keisarinmänty on suojeltu, mutta sen ympärillä elämä on jatkanut kulkuaan satoja vuosia. Kaivinkoneita, aitoja ja nyt sähköasema.

– Luonnon muistomerkit ovat pistemäistä suojelua, yksi kohde, kivi tai puu. Ajattelu on jäänne luonnonsuojeluaatteen alkuajoilta, Rosberg sanoo.

Nykyään olisi hänen mukaansa tärkeämpää suojella laajoja alueita ja niitä yhdistäviä ekologisia käytäviä.

Suomi on sitoutunut Rosbergin mukaan kansainvälisin sopimuksin suojelemaan 30 prosenttia maa-alueestaan ja matkaa tavoitteeseen on vielä paljon, erityisesti Etelä-Suomessa.

– Me ei osata arvostaa tarpeeksi vanhoja puita. Tämmöiset elävät puut voivat viedä meidät kauemmas historiaan kuin omat rakennuksemme, Rosberg sanoo.

Vanhan puun merkitys ei ole vain maisemallinen.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Juha Mikolan mukaan satavuotiaassa männyssä on varastoituneena hiiltä karkeasti saman verran kuin kolmessatoista kaksikymmenvuotiaassa männyssä yhteensä. Hiili pysyy varastossa ja poissa ilmakehästä niin kauan kuin puu on pystyssä ja elossa. 400-vuotiaan Keisarinmännyn hiilivarasto on todella iso, moninkertainen.

Puuhalaus

Rosberg menee puun luo ja laskee kätensä rungolle.

– Mun tekee mieli puhutella tätä, teititellä. Onhan tämä ihan mahtavaa. Puut ovat hirveän elämyksellisiä, kun niitä voi koskea ja haistella. En uskalla kiivetä tähän.

Haarojen välissä on kolo.

– Tuolla on varmaan elinympäristö jollekin otukselle. Semmoisissa koloissa on ihan oma ekosysteeminsä.

Hän nostaa katseensa kilpikaarnaan, joka halkeilee syviin railoihin.

– Tämmöisiä puita ei tehdä enää. Ihan huikean sitkeä tyyppi.

Mäntyvanhusta on selvästi koetellut kova elämä. Rungossa on vuosisatojen varrelta haavoja ja koloja. Se on silti yhä elossa.

Keisarinmänty edustaa jotain, mitä olemme menettämässä: kärsivällisyyttä antaa puun kasvaa, kunnioitusta elävää historiaa kohtaan. Se edustaa aikaa, jolloin puuta ei nähty vielä esteenä vaan kohteena, joka ansaitsee suojelun.