18-vuotiaat Olha ja Maria auttavat Kiovan vanhuksia – samalla yhteisö kannattelee heitä

KIOVA 18-vuotiaat Olha Tkatšenko ja Maria Revina laskeutuvat kerrostalon kellariin, jota he alkavat koristella hämähäkinseiteillä. On halloween, kepposten ja kauhujen ilta.

Pian kellarissa häärää jo parikymmentä nuorta, nuorimpien ollessa 15-vuotiaita. Tunnelma on leikkisä ja odottava. Heillä on tunti aikaa valmistella paikat. Sitten saapuvat nuorten vieraat: sotaa paenneet ikäihmiset, joita nuoret tapaavat aina perjantai-iltaisin.

Halloweeniä ei vietetty neuvostoaikana, jolloin suurin osa paikalle saapuvista vanhuksista kasvoi. Olha uskoo silti, että halloween voi olla heille mieluisa.

– Milloin he saavat juhlia nuorten kanssa, jos ei nyt? Heillä ei välttämättä ole omia lapsenlapsia tai lapsia lähellä, Olha sanoo.

Yle on tehnyt lukuisia juttuja Ukrainan sodasta ja sen väkivaltaisista käänteistä. Halusimme selvittää, minkälaisia hyviä asioita ukrainalaiset tekevät sodan keskellä ja löysimme nämä iäkkäitä ihmisiä auttavat nuoret.

Tuntia myöhemmin paikalle saapuu noin parikymmentä vanhusta. Monet heistä ovat käyneet täällä jo pitkään. Nuorista ja vanhuksista on muodostunut pareja, ja suhteet ovat syventyneet ajan kuluessa.

Olhan mukaan nuorista on tullut monille vanhuksille kuin omia lapsenlapsia.

– Usein heillä ei ole ketään muuta, jolle avautua. Siksi kuuntelemme heitä. Jos huomaamme, että joku on yksinäinen, pyydämme hänet seuraavaan tapahtumaan, Maria sanoo.

Nuoret auttavat vanhuksia käytännön asioissa ja tarjoavat myös materiaalista tukea, kuten vaatteita.

Nuoret ovat sotapakolaisia itsekin

Nuorten kyky kuunnella rankkoja tarinoita ei ole sattumaa.

Olha ja Maria ovat pakolaisia Venäjän miehittämiltä alueilta Itä-Ukrainasta, kuten suurin osa muistakin paikalla olevista nuorista. Olha pakeni Lysytšanskista, jonka Venäjä miehitti heinäkuussa 2022. Olha kertoo Venäjän pommittaneen aluetta fosforipommeilla heidän lähtönsä aikana.

Maria puolestaan joutui odottamaan autosaattueessa seitsemäntoista päivää päästäkseen Etelä-Ukrainan Berdjanskista, jonka Venäjä miehitti heti täysimittaisen sodan alkupäivinä.

Maria kertoo, miten nuoret tsemppaavat toisiaan:

Poispääsy oli vasta alkua.

Olhan ja Marian perheet muuttivat paon jälkeen useita kertoja eri paikkakunnille, kunnes molemmat perheet päätyivät Kiovaan. Elämän rakentaminen uudelleen ei ollut kummallekaan helppoa.

– Yritin löytää netin kautta ystäviä kaupungeista, joihin muutimme. Mutta mikään ei toiminut, Olha sanoo.

Ennen sotaa luokkansa valopilkkuna toiminut Olha vetäytyi kuoreensa. Hän masentui, eikä pitänyt ystäviinsä kahteen vuoteen yhteyttä.

Eräänä päivänä Olhan mummo kertoi löytäneensä yhteisön viestipalvelu Telegrammissa, joka etsi nuoria.

Tuolloin 15-vuotias Olha empi, mutta päätti lopulta mennä paikalle mummon painostuksesta. Hän eksyi lähiön sisäpihalle, jossa törmäsi muihin nuoriin.

– Aloimme yhdessä etsiä sisäänkäyntiä. Muistan ajatelleeni silloin: ”Hiton siistiä. Kaikki ovat ikäisiäni ja myös sotapakolaisia ympäri maata”.

Tuosta hetkestä alkoi Olhan paluu kohti tavallista elämää.

Olhasta tulee taas ”kapteeni”

Heti ensimmäisessä tapaamisessa vanhusten kanssa Olha vastaanotti mummon, joka kiitti häntä vuolaasti.

– En ehtinyt tajuta, että autan mummoa. Mutta ymmärsin, että teen kai oikeasti jotain tärkeää, Olha sanoo.

Katso video Olhan tarinasta:

Seuraavassa tapaamisessa Olha päätti ottaa vastuulleen nuoret, jotka tulivat ensimmäistä kertaa yhteisöön. Tehtävä oli hänelle tuttu jo kouluajoilta.

– Täällä minusta tuli taas kapteeni, Olha sanoo.

Kapteenilla hän tarkoittaa roolia, joka koordinoi muuta. Pian Olha ottikin vastuulleen uusien jäsenten rekrytoinnin, ja näin hän tapasi parhaan ystävänsä Marian, joka oli niin ikään menettänyt tavallisen nuoruutensa.

– Tulin tänne täristen ja sitten tapasin Olhan. Tämä yhteisö muutti elämäni, Maria sanoo.

Marian mukaan hänen omat kokemuksensa ovat vaikuttaneet siihen, että hän haluaa auttaa vanhuksia.

– Kun pakenimme Ternopiliin, meillä oli hyvin vähän ruokaa ja kaikki rahat menivät asuntoon. Kuulin jatkuvasti vanhemmiltani, kuinka avunsaanti oli valtavan byrokratian takana. Silloin päätin, että voisin auttaa muita, kunhan olen päässyt jaloilleni itse, Maria sanoo.

Olha kokee nuorten olevan kuitenkin onnekkaita suhteessa vanhuksiin: nuoret pääsevät luultavasti vielä elämään Ukrainassa, jossa ei sodita.

– Heidän tragediansa on luultavasti paljon suurempi kuin meidän... he menettivät kaiken yhdessä hetkessä, elämänsä loppupuolella, Olha sanoo.

Joka kymmenes kiovalainen on pakolainen

Kiovaan on muuttanut täysimittaisen hyökkäyksen, eli vuoden 2022 helmikuun jälkeen arviolta noin 400 000 sotapakolaista. Se tarkoittaa, että vähintään joka kymmenes kiovalainen on nykyään maan sisäinen pakolainen. Heistä eläkeläisiä on yli 75 000.

Videolla tapaamisissa käyvä Valentyna avaa kokemuksiaan:

Vanhusten asema on erityisen hankala, sillä monille jo muutto pieneltä paikkakunnalta suurkaupunkiin iäkkäänä ihmisenä on raskas kokemus. Ylen haastattelemat vanhukset toivat esiin toiveen palata entiseen kotiinsa, vaikka se olisi tuhoutunut.

– Suuri osa vanhuksista ajattelee, että heidän kohtalonsa on kuolla ilman omaa kotia. Monet ovat tehneet koko elämänsä töitä, mutta päätyneet lopulta vieraaseen asuntoon vieraassa kaupungissa, Olha sanoo.

Kiovan hintataso on korkea, eivätkä palkkojen ja eläkkeiden korotukset ole pysyneet inflaation tahdissa. Tänä vuonna keskimääräinen eläke Ukrainassa on alle 150 euroa kuussa. Samaan aikaan bensiinin litrahinta on lähes kaksi euroa.

Monet Ylen haastattelemista vanhuksista kertovat, että heidän varansa eivät riitä peruselintarvikkeisiin.

Maria kertoo esimerkin:

– Yksi avuntarvitsijoista kertoi minulle, että hän tienasi aiemmin hyvin. Nyt hän jakaa huoneen muiden tuntemattomien kanssa ja leikkaa leivän palasiksi etukäteen viikoksi. Hän sanoi, että vain me autamme häntä.

Vaikka työ on henkisesti kuormittavaa, yhteisöstä on muodostunut nuorille samalla valtava tukipilari — niin tärkeä, etteivät yliopistossa opiskelevat Maria ja Olha jättäisi yhtäkään perjantai-iltaa väliin mistään hinnasta.

– Vain maailmanloppu voisi estää minua tulemasta tänne perjantaisin, Olha sanoo.

Onko sinulla Ylelle juttuvinkki? Lähesty toimittajaa luottamuksella sähköpostitse osoitteeseen justas.stasevskij@yle.fi. Luen kaikki yhteydenotot, mutta en pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.